Syömishäiriöt ovat psykosomaattisia kehon ja mielen sairauksia. Niiden taustalla on psyykkistä pahoinvointia, joka ilmenee häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä sekä muutoksina sairastuneen fyysisessä tilassa. Käyttäytyminen on epänormaalia erityisesti suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan. Myös käsitys itsestä ja kehosta on usein vääristynyt.
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on sairastuneelle selviytymis- tai ratkaisukeino omien tunteiden käsittelyyn. Oman kehon hallintaan suunnatut ajatukset ovat keino välttää psyykkistä pahaa oloa, pelkoja ja tunnesolmuja, joita aiheuttavat esimerkiksi erilaiset epävarmuutta tuovat elämäntilanteet, vaikeudet nuoruusiän kehityksessä tai traumaattiset kokemukset.
Syömisen ja oman kehon kontrollointi vievät ajatukset pois pahaa oloa tuottavista asioista ja antavat sairastuneelle tunteen itsensä ja elämänsä hallinnasta. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi näkyä myös kontrollin menettämisenä: ahmimalla syöty ruoka vie mielipahan ja ahdistuksen mennessään helpottaen oloa hetkellisesti.
Syömishäiriölle on tyypillistä, että alkuvaiheessa sairastunut ei tunne olevansa sairas, vaan kokee saavansa oireilusta enemmän hyötyä kuin haittaa. Edetessään sairaus kuitenkin tiukentaa otettaan.
On tärkeää ymmärtää, että syömishäiriö ei ole tietoisesti valittu toimintamalli, vaan kyse on nimenomaan sairaudesta. Sairastunutta ei voi pakottaa luopumaan oireistaan. Vahvan paranemismotivaation tueksi tarvitaan lähes aina ammattiapua sekä läheisten tukea.
Syömishäiriöstä on mahdollista toipua
Kognitiivinen terapia on todettu tehokkaimmaksi hoitomuodoksi syömishäiriöiden hoidossa. Terapian tavoitteena on tunnistaa ja katkaista sairautta ylläpitäviä negatiivisia noidankehiä, jotka koostuvat erilaisista uskomuksista, ajatuksista, tunteista ja toimintamalleista. Hoidon alkuvaiheessa hoito keskittyy konkreettisten oireiden hoitoon ja oireiden lieventyessä keskitytään enemmän psyykkiseen työskentelyyn.
Minulla on pitkä kokemus syömishäiriöiden terapiatyöstä. Tarjoan asiantuntevaa ja yksilöllistä tukea silloin, kun syömisestä on tullut ongelma. Otan hoidossani huomioon myös sairastuneen läheiset ja perheen. Hoitoon kuuluu kotona tehtäviä välitehtäviä ja tarvittaessa myös käytännön harjoittelua yhdessä terapeutin kanssa.
Toipuminen on uusien, terveyttä tukevien, vähemmän haitallisten rituaalien löytämistä ja niihin oppimista. Toipumisessa on tärkeää kehon konkreettisten tarpeiden turvaaminen ja tasapainon etsiminen suhteessa ruokaan, liikkumiseen ja lepäämiseen. Lisäksi on tärkeää löytää sekä suhde itseensä ja uusi, positiivinen kehosuhde.
Toipumisen prosessi vaatii rohkeutta, sillä sairastunut joutuu luopumaan monista toimintamalleista, joilla hän on pitänyt omaa elämäänsä kasassa. Syömishäiriön ei kuitenkaan tarvitse olla elämänmittainen taakka. On paljon kokemuksellista ja tieteellistä tietoa siitä, että syömishäiriöstä voi toipua. Ilo, myötätunto, rakkaus saavat olla osa elämää.
Hyödyllisiä linkkejä: