Syömishäiriöt ovat psykosomaattisia kehon ja mielen sairauksia. Niiden taustalla on psyykkistä pahoinvointia, joka ilmenee häiriintyneenä syömiskäyttäytymisenä ja muutoksina sairastuneen fyysisessä tilassa. Käyttäytyminen on epänormaalia erityisesti suhteessa ruokaan, painoon ja liikuntaan. Myös käsitys itsestä ja kehosta on usein vääristynyt.
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on sairastuneelle selviytymis- tai ratkaisukeino syömiseen ja liikuntaan. Oman kehon hallintaan suunnatut ajatukset ovat keino välttää psyykkistä pahaa oloa, pelkoja ja tunnesolmuja, joita esimerkiksi erilaiset epävarmuutta tuovat elämäntilanteet, vaikeudet nuoruusiän kehityksessä tai traumaattiset kokemukset aiheuttavat. Syömisen ja oman kehon kontrollointi vievät ajatukset pois pahaa oloa tuottavista asioista ja tuottavat sairastuneelle tunteen itsensä ja elämänsä hallinnasta.
Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen voi näkyä myös kontrollin menettämisenä. Ahmimalla syöty ruoka vie mielipahan ja ahdistuksen mennessään helpottaen oloa hetkellisesti.
Syömishäiriölle on tyypillistä, että alkuvaiheessa sairastunut ei tunne olevansa sairas. Sairastunut kokee oireilusta enemmän hyötyä kuin haittaa. Edetessään sairaus tiukentaa otettaan. Syömishäiriö ei ole tietoisesti valittu toimintamalli, vaan kyse on nimenomaan sairaudesta. Sairastunutta ei voi pakottaa luopumaan oireistaan. Vahvan paranemismotivaation tueksi tarvitaan lähes aina ammattiapua sekä läheisten tukea.