Viime viikkoina uutisissa on jälleen noussut esiin huoli lasten ja nuorten mielenterveydestä. Suomen Rehtorit ry:n kyselyssä 58 prosenttia vastanneista rehtoreista arvioi mielenterveyden haasteiden lisääntyneen selvästi viimeisen vuoden aikana. Yleisimmäksi haasteeksi nousi ahdistuneisuus, ja sen jälkeen koulupoissaolot ja käytösongelmat.
Luvut pysäyttävät. Samalla ne herättävät kysymyksen: miksi nuoret voivat yhä huonommin, vaikka heidän mielenterveytensä tukemiseksi on kehitetty palveluita, hoitopolkuja ja erilaisia toimintamalleja?
Palveluita tarvitaan, ja mielenterveyden häiriöihin on saatava apua oikea-aikaisesti. Mutta niiden rinnalla pitäisi uskaltaa tarkastella myös sitä, mitä tapahtuu ennen kuin nuori tarvitsee mielenterveyspalveluita.
Millaisessa arjessa nuoret kasvavat? Millaisia taitoja he saavat vaikeiden tunteiden, pettymysten ja epävarmuuden kohtaamiseen? Ja onko heidän ympärillään riittävästi turvallisia aikuisia, joilla on aikaa ja kykyä kohdata heidät?
Ahdistusta ei aina tarvitse poistaa
Ahdistuneisuudesta puhutaan paljon – ja hyvä niin. Samalla on tärkeää erottaa toisistaan ahdistuksen tunne ja ahdistuneisuushäiriö.
Ahdistus on myös ihmiselämään kuuluva epämiellyttävä tunne ja kehollinen kokemus. Meitä voi ahdistaa uusi tilanne, epäonnistumisen mahdollisuus, kouluun meneminen tai tulevaisuus. Se ei tarkoita, että nuoren kokemusta pitäisi vähätellä tai vakavia mielenterveyden ongelmia selittää pois tavallisina tunteina.
Mutta jos kaikki epämukavuus pyritään poistamaan lapsen tai nuoren tieltä, milloin hän saa harjoitella sitä, että vaikeankin tunteen kanssa voi pärjätä?
Kotona ja muissa turvallisissa ihmissuhteissa harjoitellaan niitä arkisia taitoja, joiden varassa myöhemmin pärjätään: odottamista, pettymysten sietämistä, toisten huomioon ottamista ja rajojen hyväksymistä.
Joskus aikuisen tärkeä tehtävä on sanoa: Ymmärrän, että tämä tuntuu vaikealta. Olen tässä kanssasi. Ja tästäkin voidaan selvitä.
Huoli näkyy monessa
Nuorten jaksamisesta kertovia uutisia on tullut lyhyen ajan sisällä useita.
Elokuussa uutisoitiin varusmiespalveluksen keskeytyksistä. Talven saapumiserässä (1/26) palveluksen keskeytti tarkastelujakson aikana 16,7 prosenttia alokkaista. Yleisin keskeyttämisen syy oli terveydellisistä syistä annettu määräaikainen vapautus, ja Puolustusvoimien mukaan keskeyttämisen syissä korostuvat erityisesti mielenterveyden haasteet.
Myös venetsialaisviikonlopun tapahtumat herättivät keskustelua nuorten päihteiden käytöstä ja vaaralliseksi muuttuneista kokoontumisista. Niidenkin kohdalla olisi moralisoinnin sijaan tärkeää kysyä, mitä ilmiön taustalla tapahtuu.
Nuoret tarvitsevat toisia nuoria, kasvokkaisia kohtaamisia ja kokemusta joukkoon kuulumisesta. Samalla he tarvitsevat aikuisia, jotka ovat läsnä, asettavat turvallisia rajoja ja kantavat oman vastuunsa.
Palvelujärjestelmä ei voi korvata kohtaamista
Rehtorikyselyssä nousi esiin myös huoli viranomaisyhteistyöstä ja koulun opiskeluhuollon resursseista. Ammattilaisia tarvitaan, mutta heidän pitäisi pystyä tekemään myös ennaltaehkäisevää ja yhteisöllistä työtä.
Voimme rakentaa uusia palveluita, hoitopolkuja ja linjauksia. Jos käytännön työ jää kuitenkin akuuttien tilanteiden hoitamiseksi ja tulipalojen sammuttamiseksi, jokin olennainen voi jäädä puuttumaan:
Aito kohtaaminen.
Lapsi tai nuori ei elä palvelujärjestelmässä. Hän elää kodissa, koulussa, harrastuksissa, kaverisuhteissa ja erilaisissa yhteisöissä. Mielenterveyttä ja psyykkistä toimintakykyä rakennetaan ennen kaikkea tässä tavallisessa arjessa.
Nuorten pahoinvoinnille ei ole yhtä syytä eikä yhtä ratkaisua. Tarvitsemme toimivia mielenterveyspalveluita ja ammatillista apua silloin, kun niitä tarvitaan. Niiden rinnalla tarvitsemme kuitenkin koteja, kouluja ja yhteisöjä, joissa nuori oppii kohtaamaan myös vaikeita tunteita ja joissa aikuisilla on aikaa olla läsnä.
Kun huoli nuorten mielenterveydestä kasvaa, meidän pitäisi palveluiden kehittämisen lisäksi uskaltaa kysyä:
Mitä voisimme tehdä jo ennen kuin nuori tarvitsee niitä?
SARIANNA VIRPIKARI
kouluttajapsykoterapeutti
työnohjaaja (STOry)
Ratkes ry:n puheenjohtaja
***
Osaamista nuorten kohtaamiseen
Nuorten hyvinvoinnin tukeminen tarvitsee ympärilleen turvallisia aikuisia – ja nuorten kanssa työskenteleviltä ammattilaisilta myös tietoa, ymmärrystä ja konkreettisia keinoja kohdata nuori silloin, kun hän tarvitsee tukea.
Marraskuussa Hämeen kesäyliopistossa käynnistyy Ratkaisukeskeinen nuorisoterapeutti -koulutus, joka on suunnattu nuorten kanssa työskenteleville sosiaali-, terveys-, kasvatus- ja opetusalan ammattilaisille ja asiantuntijoille.
Koulutuksessa syvennytään nuorten pahoinvointiin ja keskeisiin mielenterveyden ongelmiin sekä opitaan ratkaisukeskeisiä ja avoimeen dialogiin perustuvia terapeuttisia menetelmiä. Lisäksi koulutus vahvistaa valmiuksia tehdä yhteistyötä nuoren perheen ja eri verkostojen kanssa.
Koulutukseen voi osallistua kokonaan etänä, sillä koulutuspäivät toteutetaan reaaliaikaisesti verkossa Zoomin kautta.
→ Tutustu Ratkaisukeskeinen nuorisoterapeutti -koulutukseen ja ilmoittaudu mukaan:
