Nuorten mielenterveyden hoidossa pitkään työskennellyt psykoterapeutti Sarianna Virpikari kirjoittaa blogissa, kuinka tärkeää matalan kynnyksen keskusteluapu on nuorten mielenterveyden häiriöiden ehkäisemisessä.
Viime vuosina nuorten mielenterveyden häiriöt ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Eri tutkimusten mukaan jopa neljännes nuorista kärsii erilaisista mielenterveyden ongelmista. Ahdistuneisuushäiriöt, masennustilat, syömis- ja käytöshäiriöt sekä aktiivisuuden tai tarkkaavaisuuden häiriöt ovat näistä yleisimpiä.
On silti hyvä muistaa, että myös nuoruus itsessään stressaa nuorta. Hormonitäyteisen kuohunnan keskellä mielialojen vaihtelu on täysin luonnollinen osa tätä elämänvaihetta. Moni aikuinen ei tule ajatelleeksi, että nuoren kasvu- ja kehitysprosessi jatkuu keskimäärin 25 ikävuoteen saakka. Siksi murrosikää läpikäyvien nuorten tulisi saada kasvaa omassa tahdissaan ilman liiallisia vastuita, joista huolehtiminen ei vielä kuulu heidän ikäisilleen.
Nuorelta pitäisi myös jaksaa kysyä päivittäin, millainen tämän päivä on ollut ja osoittaa sillä tavoin kiinnostusta nuoren asioihin.
Yksi syy nuorten kokeman ahdistuksen taustalla voi olla liiallinen vapaus, kun perheen aikuiset pyrkivät olemaan nuorille enemmän kavereita kuin vanhempia. Rajojen asettaminen ja kasvatuksellinen rooli ovat kuitenkin keskeisiä asioita vanhemmuudessa. Sen sijaan, että pelkäisivät pahoittavansa nuoren mielen, vanhempien tulisikin uskaltaa olla sekä lempeitä että jämäköitä kasvatuksessaan ja huolehtia siitä, että kaikki osapuolet noudattavat yhdessä sovittuja sääntöjä.
Nuorelta pitäisi myös jaksaa kysyä päivittäin, millainen tämän päivä on ollut ja osoittaa sillä tavoin kiinnostusta nuoren asioihin. Kun samat kysymykset esittää joka päivä, nuori oppii luottamaan siihen, että kotona hänestä välitetään.
Nuorten kasvaneelle ahdistukselle on löydettävissä myös perheen ulkopuolisia syitä. Koronapandemia oli yksi ratkaiseva käänne, joka pakotti nuoret pois koulusta ja eristäytymään sosiaalisesti. Jotkut nuoret saattoivat jäädä yksin myös pandemian päätyttyä ja tipahtaa pois sosiaalisesta verkostosta. Myös tämänhetkinen geopoliittinen tilanne synnyttää nuorissa ahdistuneisuutta.
Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin enemmän matalan kynnyksen tukea, jossa nuorisotyötä tehdään siellä, missä nuoretkin ovat.
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson ajama terapiatakuu alle 23-vuotiaille nuorille on askel oikeaan suuntaan. Sen lisäksi tarvitaan kuitenkin enemmän matalan kynnyksen tukea, jossa nuorisotyötä tehdään siellä, missä nuoretkin ovat. Yksi ratkaisu voisi olla koulujen välitunneilla päivystävä kouluvalmentaja, jonka kanssa nuori voisi milloin vain mennä juttelemaan.
Myös yhteistyötä eri tahojen, kuten koulujen, erikoissairaanhoidon ja kolmannen sektorin (esimerkiksi seurakuntien nuorisotyön), kanssa tulisi lisätä, jotta nuorisotyön rajalliset resurssit saataisiin hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti.
On kuitenkin muistettava, että kaikki Suomen nuoret eivät voi huonosti, mutta on tietty osa, joka voi muita huonommin. Heidän kohdallaan oikea-aikainen ja heidän omista tarpeistaan lähtevä tuki on ratkaiseva tekijä heidän tulevaisuutensa kannalta. Siksi meidän on kiinnitettävä paljon nykyistä enemmän huomiota nuorten mielenterveysasioihin ja ennen kaikkea avun saatavuuteen jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Sarianna Virpikari
Vaativan erityistason ratkaisukeskeinen psykoterapeutti
Kognitiivisen erityistason psykoterapeutti
