Mielenterveyteen kuuluvat myös huonot päivät, vaikeat tunteet ja elämän vastoinkäymiset. Olennaista ei ole se, että niiltä välttyisi, vaan miten niiden kanssa oppii elämään.
Maailman mielenterveyspäivää vietetään 10. lokakuuta. Tänä vuonna MIELI Suomen Mielenterveys ry kannustaa pysähtymään toisen ihmisen äärelle ja kysymään: Mitä sulle oikeasti kuuluu?
Kysymys on tärkeä, mutta se herättää myös toisen pohdinnan. Mitä oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme mielenterveydestä? Milloin voimme sanoa, että mielenterveytemme on hyvä?
Mielenterveys ei ole mikään pysyvä tila, jota voisi arvioida yksittäisen päivän tai tunteen perusteella. Mielenterveyteen kuuluvat myös aallonpohjat ja huonot päivät. Jos tänään ahdistaa tai mieli on alakuloinen, se ei vielä tarkoita, että mielenterveydessä olisi jotakin vialla.
Myös mielenterveyden häiriöön sairastunut ihminen voi kokea mielenterveytensä hyväksi. Kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta kuin yksittäisistä oireista tai diagnooseista.
Vaikeita tunteita ei tarvitse pelätä
Olen pohtinut paljon sitä, olemmeko alkaneet pelätä tavallisia, elämään kuuluvia vaikeita tunteita tai tulkita niitä liian herkästi merkiksi mielenterveyden ongelmista.
Ahdistus, suru, pettymys ja epävarmuus kuuluvat ihmisyyteen. Niitä ei tarvitse tavoitella, mutta niitä ei myöskään ole mahdollista kokonaan välttää.
Meidän pitäisi oppia paremmin kestämään omia tunteitamme. Jos tänään on huono päivä, sen voi hyväksyä ilman, että alkaa heti ajatella olevansa masentunut tai että itsessä on jotakin vialla.
Nopeatempoinen arki voi tehdä tunteiden kohtaamisesta entistä vaikeampaa. Kun elämä täyttyy jatkuvasta tekemisestä, pysähtymiselle ja omien kokemusten käsittelylle ei jää tilaa. Joskus mietin, pyrimmekö jatkuvalla kiireellä myös välttämään oman tunnemaailmamme kohtaamista.
Siksi olisikin tärkeää opetella tunnistamaan, hyväksymään ja säätelemään myös vaikeita tunteita.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö pitkittyneeseen tai toimintakykyä heikentävään oireiluun pitäisi hakea apua. Olennaista on ymmärtää, että kaikki vaikeat tunteet eivät itsessään ole merkki sairaudesta.
Mielenterveys on myös kykyä palautua
Yksi mielenterveyden keskeisistä ulottuvuuksista on resilienssi eli psyykkinen palautumis- ja sopeutumiskyky.
Elämässä tulee väistämättä vastaan tilanteita, joissa omat voimavarat joutuvat koetukselle. Vastoinkäymisiltä ei voi välttyä, mutta psyykkinen joustavuus auttaa selviytymään niistä ja löytämään vähitellen tasapainon uudelleen. Joskus omat voimavaramme ja vahvuutemme riittävät siihen, joskus tarvitsemme palautumiseen apua muilta ihmisiltä.
Mielenterveyttä täytyy osata tarkastella psyykkisenä, fyysisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Siihen kuuluu myös toimintakyky: mahdollisuus osallistua arkeen, olla yhteydessä muihin ihmisiin ja kokea itsensä osaksi yhteisöä.
Yhtä tärkeää on kokemus omasta merkityksellisyydestä.
Kun ihminen kokee, että hänen elämällään on arvoa ja että hän pystyy vaikuttamaan omaan tilanteeseensa, se vahvistaa myös hänen psyykkisiä voimavarojaan.
Hyvinvointi ei ole vain yksilön oma asia
Kun kysymme itseltämme, mitä meille kuuluu, tarkastelemme usein omaa jaksamistamme, tunteitamme ja tarpeitamme. Haluaisin kuitenkin kannustaa katsomaan myös oman kokemuksen ulkopuolelle.
Mielenterveydessä ei ole kyse vain siitä, miten itse voimme. Yhtä tärkeää on pohtia, miten muut ihmiset voivat meidän seurassamme. Pystymmekö vastavuoroiseen vuorovaikutukseen, huomioimaan toisia ja tuomaan myös heidän elämäänsä jotakin hyvää?
MIELI ry kehottaa meitä kysymään Maailman mielenterveyspäivänä toisiltamme, mitä kuuluu. Ehkäpä yhtä tärkeää on opetella suhtautumaan vastaukseen avoimesti, myös silloin, kun se ei ole myönteinen.
Aina ei tarvitse kuulua hyvää.
Mielenterveys ei ole jatkuvaa tyyneyttä, onnellisuutta tai vaikeuksien puuttumista. Se on myös kykyä elää muuttuvien tunteiden kanssa, löytää voimavaroja vaikeina hetkinä ja rakentaa merkityksellisiä suhteita muihin ihmisiin.
Ja joskus se on yksinkertaisesti sitä, että antaa itselleen luvan huonompaan päivään.
SARIANNA VIRPIKARI
kouluttajapsykoterapeutti
työnohjaaja (STOry)
Ratkes ry:n puheenjohtaja
