Nyky-yhteiskunnassa kärsivällisyys tuntuu olevan katoava luonnonvara. Elämme maailmassa, jossa kaikki on saatavilla nopeasti – valmisruoat lämpenevät mikrossa minuuteissa, tavarat toimitetaan kotiovelle jopa päivässä ja informaatiota voi kuluttaa nopeasti lyhyinä videoklippeinä. Sama ajattelutapa on hiipinyt myös mielenterveyden hoitoon.
Terapiassa kohdataan yhä useammin asiakkaita, jotka odottavat nopeaa ratkaisua ongelmiinsa. Ajatellaan, että terapia toimii kuin apteekki, josta saa lääkärin määräämän avun suoraan hyllyltä. Mutta mitä tapahtuu, kun huomataan, ettei ratkaisu löydykään käden käänteessä, vaan sen eteen on oltava valmis tekemään itsekin töitä?
Nopeaa, pinnallista ja hetkellistä pikamuotia
Pikamuoti on nopeaa ja trendikästä, mutta harvoin kestävää. Samalla tavalla terapiasta on tullut monille ”pikamuotia” – halutaan tehokas ja nopea hoito ilman syvällisempää työskentelyä. Mutta kuten laadukas vaatekaappi rakentuu ajattomista klassikoista, myös mielenterveyden hyvinvointi vaatii pysyvämpiä ratkaisuja kuin hetken trendit.
Hyvinvoinnin rakentaminen on prosessi, johon kuuluu myös epämukavuutta. Se vaatii aikaa, sitoutumista ja ennen kaikkea halua kohdata omat tunteensa. Pikaratkaisut voivat helpottaa oloa hetkeksi, mutta pysyvä muutos syntyy vain pitkäjänteisellä työskentelyllä.
Terapiassa oivallukset eivät synny napin painalluksella. Pysyvään muutokseen tarvitaan muutakin kuin lista erilaisia harjoitteita. Joskus vaikeiden tunteiden äärellä tekee mieli luovuttaa. Saattaa tuntua helpommalta hakea uusi menetelmä, uusi terapeutti tai uusi ratkaisu. Mutta entä jos pysähtyisit hetkeksi ja kysyisit itseltäsi: Mitä minulta jää oppimatta, jos en anna tälle aikaa?
Kun hyvinvointikin halutaan heti ja helposti
Terapian ”pikamuoti” kertoo laajemmasta ilmiöstä. Kaikki halutaan nopeasti ja ilman vaivannäköä – tutkinnot, unelmaduunit, onnellinen elämä. Samalla tavoin kuin ruoka tilataan kotiovelle ja kuntosaliohjelma ladataan suoraan sovelluksesta, mielenterveyden hoito halutaan valmiina pakettiratkaisuna.
Mutta pysyvää muutosta ei voi kiirehtiä.
Terapian ei tarvitse olla vuosikausia kestävää pohdiskelua, mutta sen ei myöskään kuulu olla pikaratkaisu. Parhaimmillaan se on prosessi, joka auttaa ymmärtämään itseä syvemmin ja antaa eväitä koko elämää varten.
Ehkä tärkein kysymys ei olekaan ”Miten pääsen tästä nopeasti yli?” vaan ”Mitä voin tästä oppia?”
Sarianna Virpikari
Ratkes ry:n puheenjohtaja
Kouluttajapsykoterapeutti
