Sosiaali- ja terveysministeriön ehdotus erikoissairaanhoidon keskittämisasetuksen muutokseksi on herättänyt huolta mielenterveysalan ammattilaisissa. Ratkes ry:n lausunnossa tuotiin esiin tärkeitä näkökulmia, jotka ansaitsevat laajemman keskustelun.
Monimuotoisuus vai yksi menetelmä?
Ehdotuksessa korostuu yksittäinen hoitomalli – erityisesti kognitiivinen lyhytterapia. Tämä herättää kysymyksen: jäävätkö muut toimivat terapiamuodot, kuten ratkaisukeskeinen terapia, liian vähälle huomiolle? Tutkimusnäyttö osoittaa, ettei yhdellä terapiasuuntauksella ole ylivertaista vaikutusta toisiin verrattuna. Usein terapian onnistumisen ytimessä on asiakkaan ja terapeutin välinen yhteistyö, ei pelkästään menetelmä itsessään.
Mitä tapahtuu, jos vaihtoehdot vähenevät?
Kun hoitomallit kaventuvat, vaarana on, että asiakkaiden yksilölliset tarpeet jäävät huomioimatta. Kaikille ei sovi sama lähestymistapa – ihmisten tilanteet, voimavarat ja toiveet vaihtelevat. Lisäksi hoitoresurssien siirtäminen kevyempiin hoitoihin vähemmän koulutetun henkilöstön toteuttamana voi kaventaa moniammatillisuutta ja heikentää palvelujen laatua.
Tutkimustieto ei vielä riitä
Monet digitaaliset itsehoito-ohjelmat ovat lupaavia, mutta niiden vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimusta ennen laajamittaista käyttöönottoa. Jo toteutetuissa tutkimuksissa ei ole esimerkiksi käsitelty hoitojen keskeyttämisiä, mikä on keskeinen haaste digitaalisten itsehoito- ja ohjattujen hoitopalveluiden kohdalla.
Mihin suuntaan mielenterveyspalveluja kehitetään?
Ratkes ry esittää, että päätöksentekoon tarvitaan avointa, moniammatillista keskustelua, jossa kuullaan myös kentän työntekijöitä ja palvelujen käyttäjiä. Hoitomallien tulisi nojata henkilöstön vahvaan osaamiseen, mahdollistaa valinnanvapaus eri terapiamuotojen välillä ja rakentaa hoitopolut asiakkaiden tarpeista käsin.
Lue koko lausunto täältä.
Sarianna Virpikari
puheenjohtaja
Ratkes ry